perjantai 21. heinäkuuta 2017

Äidin hääpuku tyttärelle

Olin jo monta vuotta ajatellut, että haluaisin kokeilla äitini vanhaa hääpukua. Vanhempani menivät naimisiin vuonna 1975 ja puku oli ajalleen tyypillisesti tietysti suomalaista tuotantoa. Puku oli yksinkertainen ja näyttää minusta äitini päällä vanhoissa valokuvissa edelleen todella kauniilta. Mikäli kyseessä olisi ollut "kermakakku" valtavine puhvihihoineen, en varmastikaan olisi osannut haaveilla käyttäväni kyseistä pukua omissa häissäni. Kun sitten miehini kosi elokuussa 2016 Münchenin Olympiabergillä, kokeilin pukua heti kotiinpalattuani. Se tuntui samantien minun puvulta. 

Kävin läpi Oulun ompelijoita ja päädyin Raija Talstaan luo (Ompelimo Cilja Q). Hänen kanssaan ajatukset menivät heti yhteen. Hän ymmärsi täysin, että haluaisin säilyttää puvun rungon entisellään ja kunnioittaa vanhaa, mutta hieman kuitenkin modernisoida linjoja. Loppujen lopuksi kaikki Talstaan tekemät muutokset olivat pieniä, mutta tarkkaan harkittuja ja erittäin ammattitaidolla tehtyjä. Pienet puhvihihat vaihtuivat siroihin pitsihihoihin, vyötärölle tehtiin pitsinauhasta vyö, ommeltiin aluskangas kiinni ja hieman kavennettiin puvun linjoja. Lisäksi selkävetoketjun viereen ommeltiin liuta koristenappeja. Raija teki työnsä upeasti ja viimeisestä sovituksestä lähti onnellinen morsian puvun kanssa kotiin. 

Suomen 100 -vuotisjuhlavuoden kunniaksi innostuin Suomi -teemasta siinä määrin, että päätin hankkia kaikki hääpäivän asusteet suomalaisilta tekijöiltä. Tässä listaa hääpäivän tyylin tekijöistä:


Kuvat vuoden 2017 hääparista ja morsiammesta: Saara Karttunen Photos

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Sukkanauha

Kaikkea sitä piti itse tehdäkin häitä varten. Alusta asti oli selvää, että mitään sukkanauhaa kaupasta osteta! No, kaksi viikkoa ennen häitä oikeastaan muistin koko sukkanauhahomman. Onneksi hääpuvun pitsivyöstä oli jäänyt ylimääräistä pitsiä jäljelle. Äidiltä löytyi kumi- ja satiininauhaa sekä sopivat helmet. Puolisentuntia siinä pyörähti ja ihan passeli sukkanauha syntyi omepelemalla. Eipä sitä juuri muut ole ihmetelleet kuin sitä ilman käsiä onkinut sulhanen - jos hänkään. 


lauantai 1. heinäkuuta 2017

Korvakorut kutistemuovista

Innostuin hääkakkukoristetta tehdessäni kutistemuovista. Se on helppokäyttöinen materiaali ja siitähän voi ideoida vaikka mitä koruja, avaimenperiä, magneetteja jne. Kliseisesti mielikuvitus rajana! Tänään suuntana Seinäjoki ja Provinssi. Aivan parasta! Huippua viikonloppua kaikille!

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Puiset tarjoiluastiat

Lähikuukausina tulee vähitellen tiputellen postauksia häihin liittyvistä askarteluista. Niitä oli todella mukava tehdä, vaikka aikaa kyllä meni ja aikataulu oli tiukka kaiken muun työn ohessa. Yhtäkään näpertelyä en silti vaihtaisi pois, sillä se on vaan minun juttuni ja tapani nauttia juhlien järjestämisestä. 

Puisten tarjoiluastioiden teossa apuna olivat isäni ja appiukkoni. Isän kanssa sahattiin puulevyt ja pölkyt. Miehen isän kanssa askarreltiin kasaan tarjoiluastiat kekseille. Nämä sopivat mielestäni nätisti häihimme, joiden teemana olikin luonto. Askartelujen lisäksi teimme itse juhlaan sienisalaatin, pienen osan kekseistä, bebe -leivoksia ja kuivakakun. 

Kaikki kuvat on ottanut ihana valokuvaaja Saara Karttunen! 

Kuvat: Saara Karttunen Photos (https://www.saarakarttunen.com/)

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Virkattu vauvanpeitto

Tein tämän sinisävyisen vauvanpeiton kummilapselleni ristiäislahjaksi. Peitto on tehty yhtenä kappaleena, suurena isoäidinneliönä kahdesta eri väristä. Lopuksi virkkasin valkoisella langalla koristereunan. Häähumusta on selvitty ja työt aloitettu. Kieltämättä milloinkaan ei ole tuntunut näin hyvältä palata arkeen, vaikka uuden työpaikan ja tutkimustyön sovittaminen yhteen tuo mukavasti taas lisähaasteita. Häät menivät loistavasti ja häämatka oli rentouttavin loma ikinä. 

Muutamia mukavia yllätyksiä on tullut myös eteen. Hain keväällä Vuoden askartelija -kisaan (http://www.vuodenaskartelija.fi/) ja ilokseni minut valittiin finaaliin. Nyt tehtävänä on muodostaa portfolio ohjeiden mukaisesti syksyyn mennessä. Portfolion töitä en täällä esittele ennen sen julkaisua, mutta aivonystyrät raksuttavat jo mukavasti! Lisäksi innostuksissani hain Mansikkatyttökisaan ja nyt olen finaalissa viiden muun neitosen kanssa. Kisan järjestää Suonenjoen Mansikkakarnevaalit. Jos pidät mansikasta, niin tuo karnevaali kannattaa kokea. Karnevaalia on järjestetty jo noin neljäkymmentä kertaa ja mukana on mm. mansikanviljelijöitä ja esiintyjiä Kotiteollisuudesta Hevisauruksiin. 
Mansikkatyttöäänestykseen pääset tästä: http://mansikkakarnevaalit.fi/mansikkatytto/. Tervetuloa karnevaaleille!

Nyt on aika julkistaa myös toukokuisen arvonnan voittaja: Arpaonni suosi tällä kertaa Hippo hiirtä! Onnea! Otan yhteyttä sähköpostitse.Kiitos kaikille ihanista kommenteista, ehdotuksista, ruusuista ja risuista. Niitä oli todella mukava lukea!
Hyvää keskikesän juhlaa kaikille!


maanantai 12. kesäkuuta 2017

Puiset paikkakortit

Mitä onnistunein, lämpimin ja rakkauden täyteläisin hääjuhla takana. Vartin päästä lähdemme lentokentälle kohti häämatkaa. Viikko ihan kahdestaan leväten. Onnellinen vaimo kiittää!

Minä rakastin metsää ja maailmaa,
nyt rakastan häntä mä vain,
hän on minun metsäni, maailmain,
hän on minun ainoain.

Minä rakastin yötä ja päivää myös,
nyt rakastan häntä ma vain,
hän, hämärän impeni ihmeellinen,
niin vieno, mut väistyvä ain.

Minä rakastin muita ja itseäin,
nyt rakastan häntä mä vain,
hän on mulle minä, hän on mulle muu,
hän on minun armahain.

Eino Leino